Villa Onneli - Unelmia omaksi ja lahjaksi

Ollessani teini-ikäinen, meillä oli superenerginen liikunnanopettaja, jopa ärsyttävyyksiin asti. Sellaista superjumppaajaa ei toista olekaan, sillä hän teki kaiken puoliksi juosten. Joka liikuntatunnin alussa ovesta pilkahti energinen nassu, joka kertoi aina ensimmäisenä, että “Meillä on kaikilla hyvä päivä tänään!”. Osaatte kuvitella, miten silloin flegmaattisena teini-ikäisenä, finnipuikon ryydittämänä asenneongelmaisena tuollainen sitten nyppi. Ja aina heti aamusta. Muistan tuon lauseen varmaan lopun ikääni. Ja on siitä hyötäkin ollut. Olen ottanut asian ehkä vähän sarkasminkin kannalta, mutta joka kerta se on alkanut minua aidosti naurattamaan ja huono päivä on kuin onkin muuttunut hyväksi. Absurdin hihityksen on voinut tuntea aina vatsanpohjassa asti. Terveisiä Pepille :)…

Tunteet ovat täyttä elämää. Oletteko kokeneet pysähdyttäviä, mutta vain pienenpieniä hetkiä? En tarkoita suurta rakastumista tai elämää suurempaa epätoivoa vaan niitä pienen pieniä ihania onnen hippusen hetkiä. Ne ovat usein ihan olemattoman hetken huumaa. Tulevat musiikin, tuoksun, muiston tai jonkin sellaisen kautta. Sellainen kihelmöivän ihana hetkellinen tunne, että elää ja että on olemassa. Tunne voi tulla voimalla ihan puun takaa tai hetkellä, jota on jo vähän osannut odottaa. Esimerkiksi, kun kuulee jonkin ihanan nostalgisen laulun, tai kun näkee jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Tai kun vain kokee olevansa osa maailmankaikkeutta tähtitaivaan alla. Valtameren aaltojen ääni on myös tosi pysähdyttävä tai savusaunan tuoksu. Toiset kokevat parhaiten koskemalla, toiset nuuhkimalla, toiset kuulemalla ja toiset maistamalla. Nyt on sitten vuodenaika kaikkien aistien. Kevät on tullut keskuuteemme.

Itse olen saanut viime aikoina kokea mahtavia onnistumisen hetkiä remonttimme edistyessä. Värivalinnat ovat osuneet oikeaan ja materiaaleilla on suorastaan saanut herkutella. Töissäkin on saanut kokea “joulun” joka päivä, kun kevätuutta on virrannut laatikoittain myymälään. Että sitä sitten saa kiksit, kun saa luotua kaunista oman pääkopan luovuudella, kekseliäisyydellä ja näillä omilla pikku kätösillä. Rautalangasta on moneksi, samatan laudanpätkistä ja halppiskukista. Ja sitten säästyneillä rahoilla voi tuhlailla johonkin “deluxe”-tyyppiseen esim. Riviera Maisonin hyllyyn. Paras sekoitus tulee pitkään haaveillusta uudesta, kaverilta lainatusta, roskalavalta kaivetusta, markettilöydöstä ja varta vasten teetetystä.

Ja sitten kun on taas paussin aika, voi evästää itseään lämpimillä perunarieskoilla ja haudutetulla granaattiomenateellä. Ai että mikä kokemus sekin yhdessä nenänpäätä kutittavan auringonsäteen kanssa.

Perunarieskat ovat aivan yltiöhelppoja tehdä. Niihin tarvitaan ylijäämämuusia n. 2-3dl, muutama desi maitoa, vajaa tl suolaa ja jauhoja tuntuman mukaan (n. 2dl). Ainekset sekoitetaan keskenään kulhossa niin että taikina on paksun puuron tuntuista. Pellille laitetaan taikinan määrästä riippuen 6-9 maxikananmunankokoista kekoa, jotka levitetään jauhojen avulla littanoiksi ja pyöreiksi rieskoiksi. Rieskat pistellään haarukalla ja paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Syödään haaleina voin ja keitetyn kananmunan kanssa.

Tervetuloa kevät ja ihanat tunteet ja tuoksut!

Äiti, mikä on paras neuvo, minkä olet mumilta koskaan saanut?” Kysyi eskarilaiseni eilen aamulla. Jaa-a mietin, olipas kysymys heti aamutuimaan. Vastaus oli kuitenkin hetken päästä täysin klaari. “Pulla päivässä pitää pirteänä.”, vastasin. Se on ihan loistava neuvo yleensäkin elämään, sillä tarkoittaa symbolisesti kultaista keskitietä. Kun syö pullan tai kakunpalasen iltapäiväkaffin kanssa, piristää se mieltä ja fiilistä takuuvarmasti. Jos jättää pullan syömättä, tulee kiukku ja jos taas syö enemmän, tulee paha olo. Toki on ollut aikoja, ettei ole pullitellut ja aikoja, että olisi kauhonut kaikkea makeaa kaksin käsin. Mutta yhden pullan taktiikalla mennään parhaiten, niin se on. Hyvän neuvon sain muuten myös kaksi ja puolivuotiaaltani vähän aikaa sitten. “Äiti, paina enteriä.” Eikös sekin ole hyvä neuvo? Pullittelujen jälkeen painellaan enteriä ja paahdetaan eteenpäin.

Tapasin ystävääni eilen ja hän aloitti: “Kun pitäisi saada se gradu valmiiks.” Sitten soittelin toisen ystävän kanssa: “Kun pitäisi aloittaa se kuntokuuri.” Asiakas totesi, että “kun pitäisi niin pestä ne ikkunat.” Niin että pitäisi pitäisi ja pitäisi. Aina pitäisi kaikenlaista. Mitäs jos tänään ei pitäisi yhtään mitään. Annettaisiin olla vaan ja haisteltaisiin kevättä ilmassa ja oltaisiin vaan. Tylsä lauantai, kun on loskaa ja harmaata, mutta ah niin tarpeellinen kevään saapumisen kannalta. Tuo harmaus putsaa lumikasoja ja luontoa ja väläyttää kohta meille parit kirkkaankeltaiset leskenlehdet ja kimmeltävät auringonsäteet.

Itse selailen jo kovasti siemenluetteloita ja keräilen jugurttipurkkeja kesäkukkien esikasvatukseen. Kosmoskukat ovat suosikkejani, eivätkä ne petä koskaan. Kukkimisaikaa vaan ei jaksaisi odotella, niin kaunis se on. Tosin mahtavat tillimäiset varret ovat jo itsessään tosi näyttävät muiden kukkien joukossa. Aloittelen kuitenkin tuossa ensi viikon alussa varovasti narsisseilla ja murateilla. Päätän aina ostaa valkeita, hurmaavantuoksuisia perunanarsisseja, mutta päädyn kuitenkin värikkäisiin keltaisiin. Ja kranssi, kranssi pitää oveen saada. Iloisenvärinen ja sellainen tuoreutta uhkuva. Kranssipohjaan silkkinarsissit ja muhkea rusetti, että on ihku.Niin ihanalta värit tuntuvat kaiken pimeyden ja harmauden jälkeen.

Ja kun tuosta pullasta on puhetta ollut, niin oletteko leiponeet sitruunapiirakkaa? Tuota klassista happaman ja makean sekoitusta, joka on parhaillaan vastaleivottuna hetken vetäydyttyään. Kokeilkaapas tähän harmaaseen lauantaihin näiden “pitäisi tehdä”- ihmisten kanssa :).
Pirteään Sitruunapiirakkaan tarvitset:
Pohja
100g voita
1dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
Ainekset sekoitetaan murotaikinaksi ja painellaan voidelun piirakkavuuan pohjalle. Pohja sujautetaan 200 asteiseen uuniin n.15-20 minuutiksi.
Täytekiisseli valmistetaan sillä aikaa. Kattilaan laitetaan 2dl vettä, 1 ison sitruunan mehu ja hieman raastettua kuorta, 6 rkl sokeria, 2rkl perunajauhoja, 3 keltuaista ja 1 rkl voita. Ainekset vispataan keskenään ja kuumennetaan kattilassa paksuhkoksi kiisseliksi. Kattila siirretään liedeltä hetkeksi sivuun.
Sitten kolme valkuaista vatkataan 6rkl sokerin kanssa puhtaassa kulhossa kiiltäväksi kovaksi vaahdoksi.
Kuuman pohjan päälle levitetään ensin kiisseli ja sitten lopuksi marenki kunnon kerrokseksi. Komeus laitetaan uuniin siksi aikaa, että marenki saa väriä. Otetaan uunista ja annetaan vetäytyä puolisen tuntia. Tarjotaan tummapaahtoisen kahvin kera.

Lupaan, että tuon jälkeen on ihan varppina kevättä rinnassa!
Ja ei kun kransseja näpräämään ja pikku hiljaa myös pääsiäismunia ripustelemaan!
PS. VILLA ONNELISSA on kasapäin tosi kauniita nauhoja kevään kransseihin…

Mutta minä T-A-H-D-O-N!!”, huusi 2,5 vuotiaamme. Tahdon tylliä ja tahdon balettiin, enkä tahdo toppahaalaria ja päiväkotiin!! Itselläni oli ihan kielen päällä huuto, että “mutta minäpäs T-A-H-D-O-N Sarin kanssa kahville ja kakulle Kinuskillaan”! Tyydyin vaan toteamaan, että äitikin kaipaisi nyt lepoa ja leivoksia, eikä kiukuttelevia lapsia ja arjen kiirettä. Otin neidin syliin ja päädyimme kompromissiin, että balettityllit voi ottaa mukaan päiväkotiin, mutta haalari pitää laittaa päälle. Voi kun sitä voisi joskus vajota lapsen tasolle ja käyttäytyä ihan aikuisjärjen vastaisesti. Mahtaisi tehdä hyvää. Mitähän muksut siitä ajattelisivat…Töihin päästyäni sytytin tuoksukynttilän, joka huumasi tuoksullaan, keitin kupin vaniljakahvia ja annoin ajatusten levähtää hetken. Siinä sitten funtsailin kaikkea fiksua ja vähän vähemmänkin fiksua. Silmäni osuivat liikkeessä kaikkiin ihaniin kangaspakkoihin. Sepä se, se värien kimara olikin niin huumaannuttavaa, että totesin TAHTOvani täys remontin kotiin. Käärin hihat, otin ruutupaperivihon esille ja siirsin “to do”-paperipinoa reilusti sivummalle. Piirsin kodin pohjakuvan ja annoin palaa. Aina asiakkaiden välillä jatkoin piirtämistä ja suunnittelemista ja kohta oli koko koti mietitty ihan uuteen uskoon. Illalla vielä katselin Kanadalaista Sarahin taloa telkusta ja ajattelin alkaa touhuamaan Sadun taloa. Että tulosta tulee jossain vaiheessa blogiin, kun saan ekat ennen- ja jäljeen kuvat ladattua. Nyt on ompelukone hurissut ja maalisuti suhissut. Siippa ei tahdo kestää jatkuvaa kaaosta, mutta sille ei nyt voi mitään. Hän kertoi kyllä uskovansa minuun, muttei kuulemma kykene visioimaan valmista sisustustamme. Siitäs sai, kun kehtasi syksyllä mainita, että minä vain fiilistelen täällä Onnelissa, eikä meillä kotona ole edes pöytäliinaa. Kohta on pöytäliinat ja paaaaaljon paljon muuta. Se on se tahtotila, mikä pitää olla, että saa haluamansa. No äiti haluaa nyt täysin uuden ilmeen kotiin. Välillä kiukutellaan, välillä huilataan ja välillä neuvotellaan. Eikös se niin mene? Niin ja sitten välillä juhlitaan, kun on aihetta. Siihen kelpaa loistavasti kuppi kahvia ja iso pala Brita-torttua. Taivaalliseen torttuun tarvitset:
Pohjaan:
150g voita
2dl sokeria
3 keltuaista
2dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
1dl maitoa
Pehmeä voi ja sokeri vatkataan hyvin keskenään, keltuaiset lisätään yksitellen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään voi-sokeri-keltuaisseokseen. Desilitra maitoa lisätään lopuksi. Taikina levitetaan leivinpaperinpäälle uunipellille tasaisesti.
Päälle tehdään marenki ennen uuniin laittamista:
3 valkuaista
1dl sokeria
ripaus vaniljasokeria
Vispataan hyvin keskenään kiiltäväksi vaahdoksi. Vaahto levitetään pohjataikinan päälle uunipellille ja ripotellaan mantelilastuja päälle. Komeus laitetaan uuniin keskitasolle 175 astetta n.20-30 minuuttia eli kunnes pinta on saanut väriä ja pohja on kypsä. Jäähtynyt pohja jaetaan kahtia, väliin laitetaan kermavaahtoa, vadelmia ja banaaninsiivuja.

Nautinnollisia kahvi- ja suunnitteluhetkiä toivoopi Onnelin Satu!

Lunta on nyt maassa ja heti maailma kirkastui! Pikkuisilla lapsukaisilla on ihanat pyöreät ompunpunaiset posket pulkkaretken jäljiltä. Muistelen oman lapsuuteni talvia. Olivat lumisia, kylmiä ja riemukkaita. Toki muistoissa on pysynyt myös klassinen kielen tökkääminen metalliseen tamppaustelineeseen, joka ei tuntunut kovinkaan kivalta. Juu ja äiti oli sanonut sata kertaa, että niin ei sitten saa tehdä, mutta itse oli kokeiltava. Muistoissa lämpöisenä siintävät kiireisen äidin tyttärelleen kutomat suloiset villalapaset. Myös isoveikan kanssa tehdyt luistinrataretket kaakaotermoksen kanssa tuovat hymyn huulille ja loputon lumienkelien teko takapihalla. Koulun jälkeen oli kiva käydä hiihtämässä jäällä, jolloin talviaurinko teki ylen määrin kimalletta lumeen. Nostalgisin talvilaulu on ehdottomasti päiväkotiajan lumihiutale pieni pyörii. Voin vain huokaista ja toivoa, että omat lapseni saavat mukaansa yhtä ihania talvimuistoja. Näin aikuisen näkökulmasta mukavinta tammikuussa on kuitenkin rauhallisuus jouluhässäköiden jälkeen. Myös sisustaminen ja muu kotoilu tuntuu kivalta. Valkoinen on värinä puhdistava ja antaa sijaa uusille ideoille. Aletaan huomaamatta pikku hiljaa mennä kohti kevättä. Vaatekaapin voi aina siivota ja järjestää ja voi että, miten puhdistunut tunne siitä tulee, kun kaikki vaatteet ovat omilla paikoillaan. Vielä jos satsaa lempivaatteiden ripustamiseen muutaman delux-henkarin, ruuvaa viimeinkin muutaman kivan yksittäisen naulakon lempikäsilaukuille ja pussukoille ja päällystää vaikka kauniilla kukkatapetilla kenkälaatikon asustehuiveille. (Omassa tapauksessani niitä laatikoita on useita, sillä huivejahan ei voi koskaan olla liikaa…) Jos ei siitä saa iloa kiireiseen aamuun, niin mistä sitten. Ja hei hyvä peili on puoli ruokaa, eikä ole lainkaan haitaksi, että peili on kaunis sellainen. Se saa ryhdin suoraksi ja lisää itsetuntoa, eikä vastoin väitteitä ole ollenkaan naisen “pahin vihollinen”.Välillä, kun tuntuu, että elämässä ei ole mikään järjestyksessä, otan juuri tuollaisia pikku “projekteja”, jotka tuovat edes pientä helpotusta arjen kaaokseen. Ja jos arjen murheet pukkaavat vaivaamaan, olivat ne sitten flunssanpoikasia, veromätkyjä tai kinaa kaverin kanssa, auttaa siihen takuuvarmasti Riitta-mumin pannukakku. Pannarin veroista lohturuokaa ei olekaan ja kun vatsa on täynnä on yleensä hyvä mieli. Eli kyllä se niin on, että jollei välillä täyty tankki ja akku, voipi elämästä tulla pannukakku. Kokeilkaas tätä, kyytipojaksi riittää sokeri, mutta hillon ja kermavaahdon kanssa tämä klassikko on lähes jumalten ruokaa.

RIITTA-MUMIN PANNUKAKKU:

1L maitoa
4 munaa
5dl jauhoja
2rkl sokeria
0,5tl suolaa
50g voisulaa

Uunin lämpötila 200 astetta ja paistoaika uunista riippuen n. 35 min, kunnes pannari on pinnaltaan kauniin värinen.

Munat ja maito vatkataan keskenään, sekaan vatkataan jauhot ja muut kuivat aineet ja lopuksi sula voi. Aikasta litku taikina kaadetaan reunalliselle uunipellille leivinpaperin päälle.

Hyviä “lohtuhetkiä” ja nauttikaa pannarista ja tammikuun hankien kimalteista!

Raotanpa teille kaikille hieman viime lauantain ihanien naisten iltaa, jos vaikka joku kävi viime kirjoittelun jälkeen uteliaaksi. Onnelissa istuivat iltaa Sari, Nina 1, Kirsi, Eevi, Nina 2, Pauliina, Jonna ja Satu. Ilta oli mieletön ja erittäin onnistunut. Kaikki eivät olleet ennalta tuttuja toisilleen, joten vielä hauskempaa oli, kun huomasin, että iloinen ja vilkas puheensorina täytti liikkeen samantien. Nauru raikasi ja jutut lensivät. Viideltä aloiteltiin suolasilla piirakoilla ja salaatilla ja vaaleanpunaisella shampanjalla ja puoli kahdelta tilattiin Tiramisun jälkeen kolme taksia eri suuntiin:Vantaalle, Kaakkolaan ja Nummenkylään. Oli kyllä niin hauskaa, että varmasti tapaamme kaikki uudelleen. Kertakaikkiaan fantastista, että yhtäkkisestä sunnuntaisesta päähänpistostani tuli noin onnistunut ilta. Nauroimme lapsille, kävimme läpi synnytykset, miehet, työt, ystävät ja elämän haasteet. Kerroin myös miksi kukin on minulle omalla tavallaan hyvin tärkeä ihminen ja kyselin osaltani kaikkien henkilöiden kolme vahvuutta. Se skaala vaihtelikin sitten aikalailla. Toinen koki olevansa hyvä organisoimisessa, toinen oli loistava hätätilanteiden kanssa ja sitten oli luovuutta, kuuntelijaa, hyvää hierojaa ja kaikkea siltä väliltä. Kerroimme myös suuria salaisuuksia mm. että rakas aviomieheni unohti hakea häämatkalle lähtiessä instrumentariumista varatut lentosukat ja pakotin sitten hänet sujauttamaan jalkaansa minun omistamat Norlynin 40 denierin tukisukkahousut. No se yksi osastohan siinä oli koko matkan ihan lytyssä siellä alapäässä, mutta ei särkenyt jalkoja ei ja hyvin sujui matka. Ja kolme lastakin on meille siunaantunut, että ei niitä pysyviä vaurioitakaan sitten tullut miehisyyteen, vaikka ukkokulta sitä niin pelkäsikin. Ja kuten arvata saattaa, naiset eivät jostain syystä tuoneet minulle tuliaisiksi servettejä ja kauniita kodin tavaroita, vaan upeita kukkia ja hyvää viiniä. Ja kukat ja macaroon-leivokset oli sävytetty sävy sävyyn ja Nina 2 oli kirjoittanut ja taiteillut aivan upean syysrunon ja kortin. Että naiset laittavat ajatusta, kun kokevat asian tärkeäksi. Olen heistä kaikista niin otettu ja ylpeä. Nyt sitten jaksaa taas arjessa, kun sai vähän otettua aikaa itselle ja ystäville. Ja että minulle on flaksi käynyt, kun olen tavannut tuollaisia ihmisiä ja saanut heidät rikastuttamaan elämääni. Kiitos ihanat naiset ja nähdään taas!!

Maailman paras tiramisu syntyy tästä:
1 pkt aitoja Savoiardikeksejä
1 pkt (250g) aitoa Mascarponejuustoa
1,2dl sokeria
2 rkl brandya
vahvaa kahvia suht reilu määrä, n. 5dl
3 kananmunaa

Vispaa kulhossa ensin keltuaisista erotellut valkuaiset ja ripaus sokeria kovaksi vaahdoksi. Laita hetkeksi sivuun. Vatkaa sitten keltuaiset, sokeri, brandy ja 2rkl kahvia noin muutaman minuutin verran keskenään. Lisää marcarpone juusto ja jatka vatkaamista vielä muutama minuutti. Nostele sekaan valkuaisvaahto ja sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada syvälle lautaselle kahvia. Dippaa savoiardikekseistä aina toinen puoli ja aseta laakeaan vuokaan. Lado puolet keksipaketista (kostutettuina) vuokaan ja kaada puolet juustomassasta päälle. Siivilöi reilu kerros maustamatonta kaakaojauhetta päälle. Sitten taas kerros kostutettuja keksejä päälle ja massa keksien päälle. Lopuksi kerros kaakaojauhetta juuri ennen tarjoilua. Parasta Tiramisu on, kun sen tekee edellisenä iltana ennen tarjoilua.

Syksy on nyt täällä ihanine väreineen ja omenakellarimaisine tuoksuineen. IHANAA, siis I-HA-NAA!! Minä rakastan syksyä ja kaikkea sen tuomaa mukavaa. Huivit otetaan käyttöön ja ihanat muut asusteet. Sateenvarjon ja kumisaappaiden kanssa voi tanssia. Ja voi poltella kynttilöitä ja kaivautua viltin alle hyvän elokuvan ääreen. Ja minullepa iskee aina virkkaushimo näin syksyisin. Tänä vuonna syntyy kanervan värisiä villahuiveja oikein sarjatuotantona. Ja pidänpä vielä naisten illan, jossa syödään ja juodaan hyvässä seurassa. Kahdeksan naista, kaikki ruuhkavuosia eläviä äitejä, yhteensä porukassa 20 lasta. Mieletön määrä alkuvoimaa! Puhutaan elämästä, arjesta, miehistä, kodista, meistä ihanista naisista ja tietenkin sisustuksesta. Näin syksyisin iskee pesänlaittovimma, kun kotoilu on kesän terassielämän jälkeen taas ihkua. Voimakkaat ja maanläheiset värit, lilat, kanervat, sammalenvihreät, suklaanruskeat ja poltetut oranssit vievät melkein kielen mennessään. Leipominen on mukavaa, saunominen, jalkakylpy ja kaikki hemmottelu. Joskus pitää muistaa helliä itseään myös lausekkeella “Lepoa ja Leivoksia”, jonka olen lainannut Pirkko Mannolalta. Nyt muuten kannattaa myös fiilistellä kukkiensidonnan merkeissä. Komeat maksaruohot, Kultapiiskut, Lumimarjanoksat, Syyshortensian oksan, Villiviinit ja muut kannattaa sommitella maljakoihin. Ei kannata kitsailla, sillä muuten halla vie ne jonain yönä ja sittenkös harmittaa. Ja kurpitsoja voi sommitella koreihin lyhtyjen kaveriksi, kohta kun koittaa Halloween- aikakin. Että miten niin pimeä vuodenaika, eipäs ollenkaan vaan väriä täynnä. Nyt kehotan kaikkia tuhlaamaan syksyn oransseja, punaisia, keltaisia ja ruskeita värejä ja ajatuksia. Pidetään toisemme lähellä ja lämpiminä

Niityt värikkäinä Niittyleinikeistä, Kissankelloista, Siankärsämöistä, Maitohorsmista ja muista kedon kukkasista. Niitä voi poimia kimpuiksi mummin lasimaljakkoon, koristeiksi vanhoihin sinkkiämpäreihin tai punoa vaikka seppeleiksi. Tekee mieli levittää tilkkutäkki kaiken kauniin keskelle ja syödä eväinä kaurakeksejä ja mansikoita ja juoda vadelmamehua. Sitten voi käydä selälleen Timotei suupielessä ja katsella kumpupilviä ja taivaan sineä. Nyt on se autuas kesäaika, jolloin voi tuntea olevansa Neiti Kesäheinä. Helmat hulmuaa pyöriessä ja varpaissa kutittaa ylikasvanut nurmi. Joka päivä saa kokea elämyksiä, kun sen vain oivaltaa. Ahomansikat heinän korressa, mäntysuovan tuoksu puhtaissa räsymatoissa, suloinen mökkisaunan savupiipusta tupruttava savu, lasten kikatus uimapaikalla ja pehmeä päärynäjäätelö aidossa vohvelissa. Kohta illat jo pimenevät ja lyhtyaika koittaa. Sitä ennen täytyy ottaa kaikki irti kesästä, auringosta ja lämmöstä. On vain niin ihanaa laittaa varvastossut jalkaan ja polkaista Jopo matkaan. Ja jos sadesää sattuu eteen, voipi vaikka leipoa suussasulavia juustoteeleipiä. Silloin voi pyytää naapureita lasilliselle ja herkutella yhdessä, sateen ropistessa terassin kattoon. Kesä vain on niin ihana sateineen päivineen!

Juustoteeleipiin tarvitset:

1,5dl kaurahiutaleita

1dl sämpyläjauhoja

2,5dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

2dl juustoraastetta

1rkl sokeria

1tl suolaa

2,5dl maitoa

2rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään kulhossa. Lisää maito ja öljy. Taputtele jauhoisin käsin löysästä taikinasta kaksi litteää leipästä. Pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n.20minuuttia. Nauti lämpimänä hyvässä seurassa.

Lapsena kesä oli tullut, kun äiti antoi luvan laittaa pitsiset polvisukat päiväkodin tai ala-asteen kevätjuhlaan. Siitä alkoi “villi elämä” tarkoittaen pihan jengin yhdessä touhuamista kädet ja kynnenaluset mustina. Aurinkoisina päivinä leikittiin kirkkistä ja tervapataa ja vähän isompina poljettiin Mansikkasaareen uimaan repussa juustoleipiä ja sekamehua. Elo oli kohtalaisen huoletonta, ellei sattunut kaatumaan pyörällä tai unohtamaan avaimia kotiin. Myös mökkireissut Vaasan saaristossa olivat kivoja, vaikka sitä ei lapsena aina oikein ymmärtänytkään. Muistan onkimisyritykset, pienellä jolla-veneellä soutamiset, marjanpoiminnat ja sateisten päivien muistipeliskabat. Ja aina, kun täytti vuosia, sai ottaa isän toimesta käyttöönsä uuden numeromukin. Ehkäpä nuo kesät meren äärellä selittävät mieltymykseni merellisiin ja iloisiin sini-puna-valkoisiin väreihin loppukeväästä alkaen. Näin aikuisena olen ymmärtänyt sen, miten paljon arvoni tulevat tuolta lapsuudesta ja mitä kannattaa viestittää eteenpäin omille lapsilleen. 1) Vapaus on kaikille tärkeää, kun vierellä kulkee selvät säännöt ja rajat 2) Yksinkertaisuus on monta kertaa valttia 3) Luontoa pitää kunnioittaa, sillä se antaa todella paljon ja 4) Kaveria ei jätetä. Ja nykyään, kun tuo saaristolaisuus ei oikein ole aina ihan mahdollista elämässäni asuessamme Keskisellä Uudellamaalla, ei se haittaa. Terassilla voi pitää merihenkisiä kutsuja ja viinilasin ääressä voi muistella mukavia. Ja onhan sitä kesässä paljon muutakin. Mansikat ja mustikat ovat ihan pian täällä ja huoleton kesäkyläily ex tempore-meiningillä piristää. Niin ja oikeastaan mikäs sen mukavampaa, kuin shoppailu ylhäisessä yksinäisyydessä tai hyvässä seurassa ja vetäytyminen puutarhatuoliin hyvän kirjan tai lehtipinon kanssa. Kesällä kaikki on jotenkin rennompaa, iloisempaa ja mahdollisempaa. Otetaan siis rennoin rantein ja nautitaan kaikilla aisteilla!

Nyt on se aika vuodesta, kun juhlitaan, äitejä, mummoja ja anoppeja, vastavalmistuneita, ylioppilaita ja monia monia muitakin. Ja kaikki juhlittavat ihan varmasti juhlansa ansaitsevat. On siis aika kohottaa malja ja pistää suu makeaksi. Kevät on tullut, jo siinä on syytä juhlaan. Onko ihanampaa näkyä, kuin koivun hiirenkorvat tai kauniimpaa väriä, kuin kukkivat vaahterat ja lehmukset. Juhlissa kattauksen merkitys on suuri. Se ei tarvitse paljoa rahaa, vaan rutkasti ajatusta ja ideoita, eli niissä ei säästellä. Ideoita saa “varastaa”, jalostaa, tuhlata ja jakaa. Ja itse asiassa hyvät ideat ovatkin parhaita, kun ne saa jakaa parhaan ystävän kanssa. Toiselle tavallinen ja itsestäänselvä juttu voi olla toiselle iloinen ideanpoikanen. Minäkin välillä kuulen liikkeessä lauseen: “Kiitos uusista ideoista” ja että se lämmittää mieltä. Itse kun ideoin työkseni, sitä ei sitten aina “näe metsää puilta”. Tulen asiakkaiden puolesta niin onnelliseksi ja koen tehneeni työni hyvin. Hyvänä ideaesimerkkinä on pöytäliinan käyttö kattauksessa. Se on valitettavasti kärsinyt inflaation viime vuosina ja se on todella harmi, sillä reilu pöytäliina sitoo juhlien teeman upeasti yhteen. Eli siis vinkkinä kaikille, käyttäkää kangasta tuhlailematta ja nähkää pienesti vaivaa, sillä se palkitsee erittäin iloisesti laittajansa, sekä tietenkin ihastuttaa vieraat. Itse rakensin juuri pienkattauksen myyntitiskille ja yritän tiirata netin kautta kuninkaallisia häitä ja nautiskella huhtikuun lopun perjantaista. En millään malta odottaa, että näen morsiamen puvun ja morsiuskimpun… Se on kyllä nyt shampanjan paikka ja vaahtokarkkien. Iloista vappua kaikille!

Tänään hellyin aamulla ostamaan puolitoistavuotiaalle nuorimmaiselleni pienen vauvanuken heräteostoksena, niin kovasti hän sitä kädet ojossa tahtoi. Siinä sitten “äiti” hoiti vauvaansa, molemmilla oli tutti suussa :). Todella liikuttavaa. Siinä oli aamulla ensimmäisenä ihana hetki, joka pysäytti. Hyvälle tuulelle tulin myös keittiöön ompelemastani uudesta verhosta, joka oli todella onnistunut. Ja kuppi kahvia tuoreen korvapuustin kera yhdentoista maissa maistuivat kertakaikkiaan niin taivaalliselle, etten sanaa saanut. Ne ovat ne pienet hetket, pienet yksinkertaiset asiat, jotka voivat olla, kuvia, ajatuksia, tuoksuja tai makuja tai vaikkapa jokin pieni ele. Liian harvoin niitä asioita vaan huomioi. On paljon helpompi jurnuttaa liukuportaiden toimimattomuudesta tai kinnaavista housuista. Olen odottanut kevättä niin kovasti, että päätin viikko sitten, että se on tullut, vaikka ulkona ei siltä vielä niin näyttäisikään. Ostin narsissit ulkoruukkuihin ja somistin pääsiäistä liikkeeseen. Miten kirkkaat värit kuten fuksia, keltainen, vihreä ja oranssi voivat vaan näyttää niin ihanilta ja raikkailta. Oikein värien kimara! Ja linnut tekevät pesää ja lauleskelevat ja sirkuttavat kovasti, oletteko huomanneet? Ja mikä parasta, hyvä tuuli tarttuu. Jokainen voi siis olla hyvän tuulen tekijä :). Ja jos ei muuten onnistu, voipi pyöräyttää pakasteen pohjalle jääneistä marjoista mamman marjapiirakan. Tässäpä ohje: 150g voita ja 1dl sokeria nypitään ja sekaan lisätään yksi muna ja 3dl vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu 1tl leivinjauhetta ja 1tl vaniljasokeria. Taikina painellaan voidellun piirasvuoan pohjalle ja lisätään 0,5dl marjoja ja hiukan sokeria ripotellaan. Sitten kaadetaan yksi kermaviilipurkki kulhoon, lisätään yksi muna, 0,5dl sokeria ja ripaus vaniljasokeria. Seos sekoitetaan hyvin ja kaadetaan marjojen päälle. Sitten koko komeus laitetaan uuniin 175 asteeseen ja noin 45min. Parasta haaleana maitokahvin kanssa. Ja eikun herkuttelemaan väreillä, mauilla ja tuoksuilla.